Työttömistä ja kannustimista

Päivitetty 19.5.2017: Tein selkeämmäksi sitä, että kommentoin Liberan blogikirjoituksessa olleita väitteitä. Muotoilin myös uusiksi virkkeen työnantajan ja -tekijän eduista, koska sana palkkataso tuntui aiheuttavan hämmennystä.

Juhana Vartiainen tweettasi linkin blogikirjoitukseen viime syksyltä. Sinänsä tuon Pursiaisen lysenkoismin voisi jättää omaan arvoonsa, mutta se havainnolistaa hyvin keskustelun ongelmia, joita olen pyrkinyt tuomaan esiin.

Kirjoituksessa väitetään, että Vasemmistoliitto uskoo, että työttömyysturva ei vaikuta kannustimiin hakea työtä eivätkä työnhaun kannustimet vaikuta työllisyyteen ja sen takia väittää, että työttömyys ei johdu työttömien heikoista kannustimista vaan työpaikkojen puutteesta.

En ole tarkemmin perehtynyt Vasemmistoliiton argumentteihin, mutta väite, että työttömyys ei johdu kannusteiden puuttesta ei tarkoita sitä etteikö uskoisi kannusteiden toimivuuteen. Ja silmäiltyäni kirjoituksessa olleen linkin tekstin, en näe että siinäkään olisi esitetty ylläolevaa päättelyä.

Kyseessä on siis Pursiaisen rakentama olkiukko, jota vastaan hän hyökkää omilla väitteillään: Suomen korkea työttömyysturva ei kannusta työnhakuun ja työpaikkojen tarjonta kasvaisi, jos työvoimakustannukset laskisivat. Se herätää kuitenkin (ainakin) kolme kysymystä: Onko Suomessa korkea työttömyysturva? Kuinka korkea työttömyysturva ei kannusta työnhakuun? Kuinka paljon työvoimakustannusten alentaminen lisäisi työpaikkoja?

Selvittäessäni kuinka kannustavaa ansiosidonnainen työttömyysturva on, törmäsin tietoon, että Suomen työttömyysturva on 23% alempi kuin Ruotsissa ja 30% alempi kuin Tanskassa ja 62% kansaliasista haluaisi nostaa sen muiden pohjoismaiden tasolle. Tämä tieto tosin on vuodelta 2008. Samalla selvisi, että ansiosidonnainen on korkeintaan 90% aiemmista tuloista.

Aikaisemmat tulot vaikuttavat valmiuteen työskennellä tietyllä palkalla myös toisella tavalla. Ne antavat työnhakijalle käsityksen hänen työnsä arvosta. Halua työskennellä aikaisempaa alemmalla palkalla vähentää myös haluttomuus tinkiä aiemmasta elintasosta. Näiden molempien seikkojen vaikutus halukkuuteen ottaa vastaan työtä lienee suurempi kuin työttömyysturvan vaikutus.

Ei myöskään ole mitään järkeä ottaa vastaan työtä, jolla ei tule toimeen. Toimeen tuleminen on toki elintasoon sidottu tekijä, mutta sille löytyy myös yleispätevämpiä alarajoja. Haluammeko oikeasti Suomeen köyhyysrajan alapuolella eläviä palkkatyöläisiä? Köyhyydellä on myös merkittävä vaikutus työnhakuun. Jatkuva toimeentulosta murehtiminen lisää stressiä ja vie voimavaroja. Myös kyky omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen heikkenee, mikä vaikuttaa terveyteen.

Niinpä on vaikea sanoa, miten työttömyysturvan leikkaaminen vaikuttaisi työnhakuun. Joissain tilanteissa se varmasti kannustaisi, mutta kuinka paljon? Varmasti sillä olisi myös negatiivisia vaikutuksia, mutta olisivatko ne positiivisia suuremmat? Koska näitä on vaikea arvioida, kukaan ei ole esittänyt niistä mitään arvioita.

Sama pätee myös työpaikkoihin. Pursiainen väittää:

Avoin työpaikka tarkoittaa, että yritys haluaa palkata työntekijän vallitsevalla palkkatasolla. Jos yrityksen ei kannata palkata ketään vallitsevalla palkkatasolla, ei se tietenkään julista työpaikkaa avoimeksi. [...] Työttömyysturvan leikkaaminen siis tarkoittaa, että ihmiset suostuvat töihin entistä alemmalla palkalla. Tämä voi synnyttää työpaikkoja aivan riippumatta siitä onko niitä näennäisesti avoimina.

Hän ei kuitenkaan ota mitään kantaa siihen kuinka paljon. Ja syykin on selvä. Työttömyyden puolittamiseksi tarjolla olevien työpaikkojen määrän pitäisi kaksinkertaistua, minkä saavuttaminen pelkästään työttömyysturvaa leikkaamalla tuntuu naurettavalta.

Työttömyysturvalle ja yleisestikin sosiaaliturvalle asettaa ylärajan yleinen tulotaso, joka määräytyy enemmän tai vähemmän vapaasti työmarkkinoilla. Alarajan asettaa minitoimeentulo, joka on pikemminkin poliittisesti määritelty. Oikeisto keskittyy tarkistelemaan ylärajaa (ja on usein sitä mieltä, että sosiaaliturva on liian lähellä sitä). Vasemmisto tarkastelee alarajaa (ja on usein sitä mieltä, että sosiaaliturva on liian lähellä sitä).

Koska työnantajan etu on saada ihmiset töihin mahdollisimman pienellä palkalla ja työntekijän etu on mahdollisimman suuri palkka, sekä vasemmisto että oikeisto ovat periaatteessa oikeassa, koska he ajavat eri osapuolten etua. Työttömyysongelmaan tämä ei kuitenkaan tarjoa mitään ratkaisua. Ehkä se ei ollutkaan kirjoituksen tarkoitus, vaan se on osa propagandakampanjaa palkkojen laskemiseksi.